TPS-lupaus Juuso Pärssinen pyrkii kehittymään uudelle tasolle – ”Tässä on hyvä aika hioa omia tarvittavia juttuja kuntoon”

TPS:ssä pelaava Nashville Predatorsin 7. kierroksen varaus Juuso Pärssinen, 19, pyrkii kehittämään itseään ja luomaan kesän aikana eroa muihin.

Tällä hetkellä Turussa harjoitteleva nuorukainen nauttii harjoittelusta, vaikka koko joukkueen kesken ei ole vielä kokoonnuttu. Joukkueelta tulleet ohjelmat, sykevyöt ja älykellot auttavat harjoittelussa. Henkilökohtaisen ohjelman lisäksi harjoitellaan pienryhmissä kaksi kertaa viikossa.

– Pienryhmissä vedetään edelleen ja pidetään huolta turvaväleistä ja kaikista noista rajoituksista. Seuraavat kaksi viikkoa jatketaan samaa ja sitten alkaa omatoimijakso, mutta siitä ei ole vielä enempää tietoa.

Vaikka Liigan alkamisajankohdasta ei ole varmuutta, näkee Pärssinen kauden mahdollisen viivästymisen itselleen hyvänä mahdollisuutena kehittyä. Aiemmin pahoistakin loukkaantumisista kärsinyt Pärssinen pääsee harjoittelemaan kesän pitkästä aikaa ehjänä ja uskoo, että tilanne antaa mahdollisuuden tehdä eroa myös muihin pelaajiin.

– Tässä on hyvä aika hioa omia tarvittavia juttuja kuntoon. Kropassa on erittäin hyvä fiilis. Ehkä se on ärsyttävää elää epätietoisuudessa, kun ei ole selvää, milloin Liiga alkaa. Se on kuitenkin se kohokohta, kun pääsee pelaamaan.

Juuso Pärssinen – TPS, Kuva: Saimi Airaksinen

Lähtökohdat viime kauteen olivat juuri edellä mainittujen loukkaantumisten vuoksi Pärssiselle vaikeat. Olkapää leikattiin U-18 -kisojen jälkeen ja koko kesä meni sitä kuntouttaessa. Kausi alkoi A-junioreissa, mutta joulun tienoilla tuli siirto Liigan puolelle. Miehissä peli alkoi heti kulkea ja vastuuta tuli myös ylivoimalla. Pärssinen kiittää onnistuneesta viime kaudesta ketjukavereitaan. Suurin osa kaudesta meni Lauri Pajuniemen keskellä.

– Se auttoi tosi paljon, kun pääsin Pajuniemen kanssa pelaamaan. Toisella laidalla vaihteli Markus Nurmi, Teemu Väyrynen ja Joel Janatuinen. Ei oikeastaan ollut väliä, että kuka siinä oli kolmantena lenkkinä, peli kulki kaikkien kanssa aika hyvin.

Huhtikuussa 2019 Pärssinen teki TPS:n kanssa kolmen vuoden juniorisopimuksen ja ainakin ensi kausi on tarkoitus pelata vielä Turussa. Ensi kauden roolista tai muusta ei keskusteluja ole käyty, mutta Pärssinen elää sen suhteen päivä kerrallaan ja luottaa omaan tekemiseensä.

– Nyt mennään tämä kausi ainakin TPS:ssä. Totta kai itse haluan mahdollisimman hyvän roolin, mutta se tulee pelkästään sillä, että antaa hyviä pelinäyttöjä. 

Pärssinen on isokokoinen hyökkääjä (188cm, 92kg), jolla kehityskohdat löytyvät liikepuolelta. Se ollaan huomattu myös Nashvillen organisaatiossa, josta on annettu hyviä ohjeita sen kehittämiseksi.

– Paikallisten kehitysvalmentajien ja suomalaisten scouttien kanssa ollaan oltu yhteyksissä treenaamisesta ja muutenkin vaihdettu kuulumisia.

Nashville Predatorsin kokoonpano on laadukas, mikä tekee siihen murtautumisesta erittäin vaikeaa. Esimerkiksi kaudella 2017-18 koko kansan tietoisuuteen noussut Eeli Tolvanen hakee edelleen NHL-paikkaa Predatorsin farmijoukkue Milwaukee Admiralsista. Pärssinen on hyvin perillä tilanteesta, mutta ottaa haasteen mielellään vastaan.

– Nashville on hyvä organisaatio, johon on erittäin paljon tunkua. Totta kai se vaikuttaa ja hidastaa, jos siellä on paljon hyviä pelaajia edessä, mutta itsestä se on lopulta kiinni, että pääseekö sinne vai ei.

Pärssinen kuuluu jääkiekkoperheeseen, sillä hänen isänsä Timo Pärssinen on pelannut mittavan uran, pääosin Suomessa ja Ruotsissa. NHL-kokemusta isä Pärssiseltä löytyy yhden kauden ajalta. Juuso on kiitollinen isälleen siitä, että on päässyt näkemään paljon maailmaa ja eri jääkiekkokulttuureita. Ohjeita pelaamiseen ei kuitenkaan isältä pojalle sen enempää tule.

– Totta kai välillä on tullut sellaisia vinkkejä, mitä hän on halunnut antaa, mutta aika vapaasti olen saanut toteuttaa itseäni.

Juuson pikkuveli Jiri Pärssinen pelaa myös jääkiekkoa. Hän siirtyy ensi kaudeksi TPS:n A-nuorista Tapparaan. Juusokin myöntää, että kyselyjä muista seuroista tuli ennen sopimusta TPS:n kanssa, mutta sopimus oli kuitenkin lopulta helppo päätös.

– Koin, että täällä on hyvä mahdollisuus kehittyä. Vaikka urheilupuoli ja fysiikkavalmennus vähän vaihtui, niin on silti erittäin hyvä fiilis, että pääsen viemään itseäni eteenpäin juuri Turussa.

TPS on saanut viime vuosina erittäin paljon negatiivissävytteistä huomiota mediassa. Pärssinen myöntää sen vaikuttaneen joukkueeseen, mutta lähtee tulevaan kauteen erittäin luottavaisin mielin. Nyt joukkueessa tuntuu olevan kaikki kohdallaan.

– Joukkueessa on älyttömän hyvä meininki ja pöhinä päällä, mitä olen nyt nähnyt ja kuullut, kertoo Pärssinen luottavaisin mielin.

Ensimmäisen SM-liigakautensa aloittava Vili Saarijärvi – ”Piti miettiä tarkasti, missä on itselleni parhaat mahdollisuudet mennä eteenpäin”

Pohjois-Amerikan juniorisarjojen ja AHL:än kautta Liigaan siirtynyt Vili Saarijärvi, 23, avaa pelaajapolkuaan ja siirtoaan Raumalle.

Vielä muutaman päivän Raumalla joukkueen kanssa viettävä Vili Saarijärvi palaa kotiin Rovaniemelle harjoittelemaan ja viettämään kesää yhdessä perheensä kanssa.

– Aika omatoimisesti mennään. Se on tämän kesä juttu, vaikka itse olen muutamat viime kesät harjoitellut samanlaisesti. Rovaniemellä ollaan vedetty kesä ja ennen kauden alkua pari ensimmäistä kuukautta sitten Pohjois-Amerikassa.

Rovaniemen Kiekon kasvatti kehuu Rovaniemen treeniolosuhteita ja kehitysmahdollisuuksia. Kahdeksannen luokan jälkeen Saarijärvi päätti kuitenkin lähteä Oulun Kärppiin tavoitteenaan luoda jääkiekosta ammatti.

– Siihen aikaan asiat oli niin, että piti lähteä, jos halusi tehdä jääkiekosta ammatin. Nykyään Rovaniemen Mestis-joukkue Rokin päävalmentajana toimii Santeri Immonen, joka haluaa peluuttaa nuoria pelaajia. Eli enää ei välttämättä tarvitsisi lähteä muualle.

Saarijärvi solmi 2014 kolmen vuoden sopimuksen Kärppien kanssa, mutta päätti kuitenkin lähteä Pohjois-Amerikkaan USHL-joukkue Green Bay Gamblersin riveihin. Kausi Yhdysvaltain juniorikiekon pääsarjassa sujui puolustajan paikalla operoivalta Saarijärveltä hyvin, tuloksena NHL-varaus ja siirto seuraavaksi kaudeksi OHL:ään.

– Omasta tahdosta halusin lähteä tuolloin 2014 katsomaan, että millaista siellä on. Kesällä 2015 Detroit Red Wings sitten varasi minut hyvin sujuneen kauden ja U-18 -kisojen jälkeen. Ennen seuraavan kauden alkua mietittiin yhdessä, että mikä olisi paras paikka minulle pelata. Lopulta päädyttiin siihen, että jään OHL:ään.

Vili Saarijärvi, Kuva: Tom Gormak

Kaudet USHL:ssä ja OHL:ssä olivat Saarijärvelle opettavaisia. Pelityylin oppiminen, pelinopeuteen sopeutuminen, sekä jatkuvaan kilpailuun pelipaikoista tottuminen olivat tärkeitä askelia matkalla kohti NHL-unelmaa.

OHL-vuosien jälkeen Saarijärvi siirtyi kaudeksi 2017-18 Detroitin AHL-joukkue Grand Rapids Griffisin riveihin. Pelipaikkaa NHL:n puolelta ei kuitenkaan auennut ja loppuvuodesta 2019 Detroit kauppasi Saarijärven Arizona Coyotesiin, jossa loppukausi meni myös AHL:n puolella Tucson Roadrunnersissa.

Suomalaiselle jääkiekkokansalle Pohjois-Amerikan juniorisarjat ja jopa AHL ovat osittain tuntemattomia. Kuusi kautta rapakon takana viettänyt Saarijärvi kertoo oman näkemyksensä asiaan.

– Tämän hetkisestä Suomen A:n SM-Liigan tasosta en tarkkaan osaa sanoa, mutta jos vertaan kauteen ennen lähtöäni Pohjois-Amerikkaan, niin kyllä eroa oli. Pelit ovat fyysisempiä, nopeampia ja pelaajat ovat taitavampia, totta kai pieni kaukalo on osa syy tähän. Lisäksi organisaatiot ja se homma siellä on ammattimaisempaa.

– USHL:n ja OHL:n välinen ero oli, että USHL:ssä peli oli aika suoraviivaista, heitettiin kiekkoa vain päätyyn ja mentiin karvaamaan.

– AHL:n ja NHL:n välillä on aika samanlainen ero. Lisäksi pelimatkat AHL:ssä mennään busseilla ja aika usein peli on sekavaa. NHL:ssä sitten tiedetään paremmin se oma rooli ja peli sitä kautta selkeentyy. Näin koen ainakin harjoituspelien perusteella, mitä pääsin pelaamaan.

Vili Saarijärvi, Kuva: Tom Gormak

Keväällä kahden vuoden sopimuksen Rauman Lukon kanssa tehnyt Saarijärvi vaikuttaa olevan erittäin tyytyväinen sopimukseensa.

– Tosi mukava olla Raumalla. Joukkuekaverit ovat ottaneet hyvin vastaan ja paikkana Rauma vaikuttaa siltä, että täällä on kaikkea, mitä tarvitsee. Joukkueena pyritään siihen, että sama menestys, mitä viime kaudella tuli, jatkuisi. Tavoitteena, että pystytään menemään pitkälle joukkueena ja samalla itse kehittymään pelaajana sille seuraavalle tasolle.

Muitakin tarjouksia eri joukkueista Saarijärvi sai, mutta heti alusta lähtien puheet Lukon urheilujohtaja Kalle Sahlstedtin kanssa saivat pelaajan vakuuttuneeksi.

– Tuli heti hyvä vaikutelma koko organisaatiosta. Se, miten täällä asiat hoidetaan ja miten kaikki tuntuu olevan faneja myöden hitsautuneena yhteen. Totta kai piti myös miettiä tarkasti, missä on itselleni parhaat mahdollisuudet mennä eteenpäin ja koettiin, että se on täällä Raumalla. Toivottavasti vain päästään pelaamaan, kun korona tästä hellittää.

Sopimus Arizona Coyotesin kanssa oli vielä kesken Saarijärven tehdessä sopimuksen Lukon kanssa. NHL:n ollessa tauolla pelaajien kanssa pidettiin henkilökohtaiset palaverit, missä kerrottiin tulevasta, mikäli NHL vielä jatkuisi.

– Jokaisen pelaajan kohdalla käytiin palaverit, jossa sitten sanottiin hyvää kesälomaa tai pysy valmiina. Minun kohdalla se oli se hyvää kesälomaa.

Tulevaisuuden tavoitteeksi Saarijärvi nimeää pelaamisen NHL:ssä.

– Kyllä se on edelleen ykköstavoite, en missään nimessä ole luovuttanut sen suhteen. Koin, että nyt on hyvä aika palata Suomeen kehittymään ja ottamaan se seuraava, tarvittava askel.

Saarijärvellä on kokemusta maajoukkueesta nuorten Leijonien peleistä. Hopeaa hän voitti U-18 -kisoista vuonna 2015 ja kultaa U-20 -kotikisoista 2016. Maajoukkueen edustaminen on ollut Saarijärvelle aina iso asia.

– Se on aina kunnia, kun laittaa Suomi-paidan päälle. Olisi se hienoa jatkossakin maajoukkueessa olla, mutta pitää pelata sen verran hyvin, että sen paidan päälleen ansaitsee. Sen olen aika hyvin tässä oppinut, että mitään ei saa ilmaiseksi.

Elias Karvonen etsii lisää vastuuta maisemanvaihdoksella – ”Edelleen on halua päästä ylivoimalle ja näyttää, että sinnekin olisi annettavaa”

Liiga-kauden 2019-20 loputtua loppui myös Elias Karvosen, 25, sopimus HC TPS:n kanssa. Pelaaja haluaa palata juniorivuosien hyökkäys orientointuneempaan pelitapaan ja kokeilla rahkeitaan muualla, kuin Turussa.

Kaarinan Kiekko-Poikien kasvatti siirtyi TPS:n B-junioreihin kauden 2009-10 päätteeksi. Tuolla samalla kaudella hän voitti Kaarinassa B2-junioreiden pistepörssin. Kaudella 2008-09 Karvonen oli käynyt kokeilemassa tuntumaa TUTO:ssa ja joukkue olisi hänet halunnutkin, mutta vielä silloin siirto ei tuntunut oikealta ratkaisulta.

– Se oli vähän liian vakavaa TUTO:ssa silloin. Olin tottunut erilaiseen toimintaan, mutta seuraavan kauden jälkeen siirto TPS:ään tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Varmaan kaipasin jo vähän uusia haasteita, Karvonen avaa lähtöään.

25-vuotiaalle Karvoselle jääkiekko ammattilaisena on aina ollut unelma, vaikka siitä ei juuri koskaan uskaltanutkaan liikaa haaveilla. TPS:ään siirtymisen jälkeen haave ammattilaisuudesta oli askeleen lähempänä.

– Ei se ihan realistiselta tuntunut KaKiPo aikana. Ehkä kun pääsi TPS:n B- ja A-junioreihin ja sielläkin pärjäsi, alkoi uskomaan, että tästä voi tulla ammatti.

Karvonen oli juniorivuosinaan taitopelaaja, pisteitä oli mukava tehdä ja vastuuta kertyi. Vielä TPS:n B- ja A-junioreissa pelityyli pysyi samana. Kaudella 2014-15 TPS voitti A-junioreiden Suomen mestaruuden, mitä hän pitää hienoimpana muistona omalta uraltaan.

– Meillä oli niin hieno nippu kavereita ja tosi hyviä pelimiehiä siinä, kaikki ollaan vieläkin hyviä kavereita keskenään, Karvonen muistelee.

Liigauran ensimmäiset piirrot Karvonen pääsi tekemään samalla 2014-15 kaudella TPS:n paidassa. Junioreista tuttu taitohyökkääjä joutui kuitenkin muuttamaan pelityyliään siirryttyään miehiin.

– Junnuista asti pelityyli oli ollut pelkästään hyökkäävä, silloin ei oikein kiinnostanut se puolustaminen, enkä ollut hyväkään siinä.

– Kasvaessani huomasin, että ihan pelkällä neppailulla ei enää pärjää. Sitä kautta sitten oppi puolustamaan ja mukautui siihen pelitapaan, millä pystyy pelaamaan Liigassa.

Nykyään Karvonen tunnetaan kahden suunnan pelistään ja alivoimaosaamisestaan.

– Alivoimaa on tullut pelattua kauan ja tykkään siitä, mutta edelleen on halua päästä ylivoimalle ja näyttää, että sinnekin olisi annettavaa.

TPS:ssä mahdollisuuksia ylivoimalle on toki annettu, mutta Karvosen mukaan onnistumisetkaan eivät aina riitä. Jos joukkueessa on isomman tähtiluokan pelaajia ja palkkapusseja, niin ne paikat ovat usein täynnä.

– Viime vuonna pääsin pelaamaan ylivoimaa ja tehtiin kuudessa pelissä tehoja, mutta kun isomman profiilin pelaaja palasi esimerkiksi sairastuvalta, minut heitettiin pois. Vähän siinä tuli semmoinen olo, että mitä pitää tehdä, että saa jatkaa. Mutta semmoista se on, Karvonen harmittelee.

Elias Karvonen – TPS, Kuva: Juha Tamminen

Pitkät ja useat loukkaantumiset ovat varjostaneet Karvosen uraa. Neljä kautta Liiga-miehistössä, joista jokaisena Karvonen on ollut osan loukkaantuneena. On ollut olkapää- ja polvivammaa, sekä muuta pienempää vaivaa.

– En halua mitään selitellä, mutta kyllä väitän, että loukkaantumisilla on ollut minun urani ja kehityksen kannalta iso vaikutus. Neljään kauteen ollut erittäin paljon loukkaantumisia, enkä ole saanut yhtään täyttä kautta vielä miehissä.

Kehitettävää Karvonen omasta pelistään löytää, sillä vahvin luistelija hän ei ole koskaan ollut. Viimeisten vuosien kesät ovatkin menneet painottuen luisteluun luisteluvalmennuksessa. Tämänkin osa-alueen kehityksessä loukkaantumiset ovat olleet isossa, hidastavassa roolissa.

Kun kaudella 2016-17 Karvonen palasi peleihin loukkaantumisestaan, lainasi TPS pelaajan TUTO:on hakeakseen vauhtia ennen paluuta Liiga ympyröihin. Pelit sujuivat hyvin, kun 10 peliin kertyi 11 (2+9) tehopistettä. Tuolloin Karvonen pääsi jälleen kiinni siihen vanhaan, hyökkäävämpään pelityyliinsä. Juuri sitä hyökkäävämpää puolta hän haluaa tuoda tulevaisuudessa itsestään esiin.

– Onhan se makeampaa pelata 20 minuuttia ja tehdä pisteitä, kuin pelata 10 minuuttia ilman pisteitä. Ainakin omalla kohdallani on turha väittää toisin.

Tällä hetkellä sopimuksettomassa tilassa oleva Karvonen harjoittelee Turussa muiden pelaajien kanssa. Keskusteluja eri seurojen kanssa on ollut, mutta TPS:ssä ura tuskin tulee jatkumaan. Monta kautta takana samassa paidassa, joten maisemanvaihto tuntuu oikealta ratkaisulta.

– Jotain puheita on ollut. Todennäköisesti TPS:ssä en jatka. En tiedä jatkanko Liigassa, ulkomailla vai missä.

Myös valloilla oleva koronatilanne vaikeuttaa sopimusneuvotteluja. Monet seurat ovat taloudellisissa vaikeuksissa ja ympärillä leijailee paljon epävarmuutta sarjojen alkamisesta.

– On se korona aika lailla vaikuttanut neuvotteluihin. Aika epävarmaa on ollut, mitä agentin kanssa olen asiasta keskustellut.

Karvosella on aina ollut unelmana pelata jääkiekkoa ulkomailla. Puheita siirrosta ulkomaille on myös ollut, mutta esimerkiksi heikkotasoisiin sarjoihin hänellä ei ole mielenkiintoa.

– Varsinkin nyt myöhemmällä iällä on tullut mietittyä, että kuinka hieno elämänkokemus se olisi, jos pääsisi asumaan ja pelaamaan jääkiekkoa ulkomailla. En osaa vielä sanoa mihin, mutta joitain tarjouksia on kyllä tullut. Aika alkutekijöissä ollaan. Onneksi on pitkälti aikaa ja kesää jäljellä, eiköhän se viimeistään syksyllä selviä, Karvonen toteaa.

Loimaalta Tampereelle siirtyneet Eppu Varjamo ja Eemeli Mäki – ”Kyllä tässä semmoista pientä maalaiskemiaa saattaa olla”

Kolme vuotta sitten Loimaan Rocketsista Tampereen Ilveksen junioreihin siirtyneet Eppu Varjamo, 19 ja Eemeli Mäki, 19, lähtivät kehittämään omaa peliään ja tavoittelemaan ammattilaisuutta.

Kun kausi 2016-17 kasvattajaseura Loimaan Rocketsissa päättyi, oli kaksikko isojen päätösten edessä. Pelejä oli kertynyt kauden aikana lähemmäs 50, B2 ja B-junioreissa sekä miesten II-divisioonassa. Rooli tulosyksikössä ja sitä kautta vastuu jokaisessa joukkueessa oli suurta, mutta molemmat kaipasivat muutosta.

– Silloin kun kausi Rocketsissa loppui, niin aloin itse miettimään, että nyt saattaisi olla oikea aika lähteä suurempaan seuraan katsomaan muutakin jääkiekkomaailmaa, kuin vain Loimaata, Varjamo avaa tilannetta.

Eppu Varjamo ja Eemeli Mäki, Rockets

Molemmat pitivät Tamperetta heti hyvänä vaihtoehtona. Kaksi loistavaa joukkuetta, joista junioreita nousee tasaisesti Liigaan ja pidemmälle. Molemmat suuntasivat tryouteille Ilvekseen, josta paikat aukesivat, Epulle B- ja Eemelille B2-junioreista.

Tryouteilla molemmat huomasivat heti olevansa pelillisesti samalla tasolla muiden kanssa, mutta fysiikkapuolella oli selvästi parannettavaa.

– Fysiikkapuoli taisi meillä molemmilla olla heikompi, kun Loimaalla ei ihan niin paljoa oheisharjoituksia ja muita tehty. Toki fysiikkapuolta on helpompi saada kuntoon, kuin lähteä korjaamaan pelillisiä asioita, Varjamo pohtii.

Pienten kasvattajaseurojen ja Liiga-organisaatioiden juniorituotannossa on ymmärrettävästi eroja. Esimerkiksi valmennuksessa ja sitä kautta harjoittelun laadussa Liiga-organisaatio yleensä päihittää pienemmät seurat. Toki poikkeuksiakin on, mistä Eppu ja Eemeli ovat loistava esimerkki. Oikeat valmentajat oikeassa kohdassa uraa sekä paljon jääaikaa ja pelejä muodostavat yhtälön, jonka seurauksena siirtyminen Liiga-organisaatioon on mahdollista vielä 16-vuotiaana.

– Mielestäni ikä oli hyvä siirtymiseen. Loimaalta löytyi päteviä valmentajia, jotka osasivat opettaa pelillisiä asioita. Lisäksi saatiin olla paljon jäällä ja pelata, pelaaminen on kuitenkin se, mikä eniten kehittää, Varjamo toteaa.

Eppu Varjamo, Ilves A-juniorit

Ensimmäinen kausi sujui molemmilta erinomaisesti. Eppu oli B:n SM-sarjassa joukkueensa tehokkain pelaaja summaten 46 otteluun 46 (23+23) pistettä, Eemeli puolestaan takoi B2:n SM-sarjassa 69 (35+34) pistettä 40 otteluun, joka oikeutti kolmanteen sijaan joukkueen sisäisessä pistetilastossa.

Seuraavasta kaudesta oli lupa odottaa samanlaista, jopa parempaa. Olihan takana erinomainen ensimmäinen kausi, sekä kasvanut harjoittelumäärä.

– B-junioreissa alkoivat aamutreenit. Kolme kertaa viikossa oli aamu- ja iltatreenit, kahtena päivänä treenattiin vain iltaisin, eli kahdeksan treenikertaa viikkoon. Joka päivä tehtiin jotain, paitsi sunnuntai oli lepopäivä, Mäki kertaa.

Eppu siirtyi seuraavaksi kaudeksi A:n SM-Liigaan, jonka vauhtia oli päässyt jo kokeilemaan edellisellä kaudella kahden ottelun verran. Kausi oli hieman loukkaantumisten sävyttämä, otteluita kertyi vain 36, mutta 23 pistettä riittivät joukkueen sisäisessä tilastossa silti neljänneksi.

Eemeli oli alun perin siirtynyt Ilvekseen päästäkseen pelaamaan juuri SM-sarjassa. Edeltävänä vuonna Epun edustaman joukkueen loppukausi meni kuitenkin penkin alle ja he tippuivat B:n Mestikseen. Tämä tarkoitti sitä, että Eemelin joukkue aloitti kauden yrittäen nousua Mestiksestä takaisin SM-sarjaan.

– Kyllä se laittoi vähän miettimään, että miksi pelata täällä, kun Loimaalla voisi pelata samaa sarjaa. Meille tuli kuitenkin valmentajaksi Saarisen Pasi, jonka kovissa treeneissä tiesin kehittyväni sille tasolle, että seuraavana kautena olisin pelaamassa A:n SM-Liigaa.

Jääminen todellakin kannatti, sillä Mäki johdatti omalla tekemisellään joukkueen takaisin SM-sarjaan. Karsinnoissa 23 otteluun syntyivät 22+30=52 ja SM-sarjassa 18 otteluun 12+11=23 tehopistettä.

Viime kausi oli ensimmäinen yhteinen kausi A:ssa sitten Loimaalta lähdön jälkeen. Molemmat ovat tyytyväisiä tilanteeseen senkin vuoksi, että A:ssa kustannukset ovat lähes olemattomat verrattuna B-junioreihin, jossa kuukausimaksut ovat järjettömän kovia. Kuukausimaksun lisäksi joutuu itse kustantamaan kaikki varusteet, mailat mukaan lukien.

– Kyllä se taloudellisesti A:ssa helpottuu huomattavasti, saa varusteita ja muuta. Asunto on edelleen omakustanteinen, Ilves toki auttoi sen etsimisessä ja muussa, sanoo Varjamo, joka asuu omassa asunnossa lähellä Hakametsää.

Vaikka Varjamon alkukausi meni veneluun murtuman takia sivusuun, oli yhteen palannut tuhokaksikko Ilveksen pistepörssin kärkimiehiä. Eemelillä tehoja syntyi 49 otteluun 20+22=42, Epulla 33 otteluun 8+25=33. Loimaan ajoilta tutuksi tulleet kuviot toimivat niin tasakentällisin kuin ylivoimallakin.

Eemeli Mäki, Ilves A-juniorit

– Suurin osa viime kaudesta pelattiin samassa kentässä ja kyllä tässä semmoista pientä maalaiskemiaa saattaa olla, Varjamo naurahtaa.

Viime kausiin verrattuna Ilveksen junioritaso on laskenut. Kaudella 2015-16 tuli A:n SM-Liigan mestaruus, mutta edelliset kolme vuotta joukkue on jäänyt ulos pudotuspeleistä. Varjamo ja Mäki myöntävät ongelman, mutta suunnan toivotaan muuttuvan ensi kaudeksi.

– Tällä hetkellä ei olla ihan päästy tavoitteisiin. Totta kai pudotuspelit on aina tavoitteena, että päästäisiin pelaamaan pitkälle kevääseen. Siinä ollaan vähän epäonnistuttu. Kovasti koitetaan tehdä töitä sen eteen, että ensi kausi olisi erilainen.

Ilveksen edustusjoukkueessa pelaa tällä hetkellä monta seuran omaa kasvattia, kirkkaimpina tähtinä Eemeli Suomi ja Ville Meskanen. Kaksikko teki aikoinaan tuhoja A:n SM-Liigassa, josta tie kävi lähes suoraan Liigaan. Nykyään yhä useamman A:n SM-Liiga tähden tie vie Mestikseen tai Suomisarjaan. Siellä onnistuneen kauden jälkeen tie voi olla auki Liigaan, esimerkkeinä viimekaudelta Mestiksen KOOVEE:sta Roby Järventie ja Miro Nalli, jotka molemmat saivat tulevaksi kaudeksi sopimuksen Ilvekseen. Kysymys onkin, että mihin A:n SM-Liiga pelaajia valmistaa?

– Itse näen, että se valmistaa Liigaan ja Mestikseen. Tietenkään kaikki pelaajat eivät sinne mahdu, osan on sitten mentävä pelaamaan Suomisarjaan, Mäki tuumaa.

– Samaa mieltä olen Eemelin kanssa. A:n SM-Liiga on hyvä siihen kehittymiseen ja se auttaa hyppäämään seuraavalle sarjatasolle. Ja mikäli ei ole valmis vielä seuraavalle tasolle, niin täytyy hakea miesten peleistä kokemusta Suomisarjan puolelta.

Tavoitteena molemmilla on saada jääkiekosta ammatti. Ensi kaudella molempien pelit jatkuvat Ilveksessä. Juuri tuleva kausi tulee olemaan molempien urakehityksen kannalta ratkaiseva, siksi molempien tavoitteet ensi kauden suhteen ovatkin hyvin selkeät.

– Tehdään kovin töitä ja toivotaan, että päästään jotain pelejä pelaamaan miesten kanssa, esimerkiksi juuri Mestiksessä KOOVEE:n paidassa. Miesten pelit ovat kuitenkin fyysisempiä ja vauhdikkaampia, niin oman kehityksen kannalta ne olisivat paras vaihtoehto.

Vuonna 2021 Tampereelle aukeaa uusi UROS LIVE -areena. Mitä ajatuksia tämä herättää?

– Olisihan se aika kova juttu, jos siellä pääsisi vetämään ensimmäiset piirrot Liiga jäille. Ja että uusi areena olisi kotihallina ja saisi siellä pelata kokoaikaisesti. Se on varmasti lähivuosien tavoite, toteavat molemmat yhteen ääneen.

Kotimaan kaukalot Euroopan sarjoihin vaihtanut Rasmus Kulmala – ”Olen saanut rauhassa toteuttaa itseäni”

LOIMAALTA LÄHTÖISIN OLEVA RASMUS KULMALA PELASI PÄÄTTYNEELLÄ KAUDELLA ERSTE LIGAA UNKARILAISESSA FERENCVÁROSI TC:SSA. KAUSI OLI PISTEIDEN VALOSSA HYVÄ, KOKONAISVALTAISESTI EHKÄ URAN PARAS.

Erste Liga on Unkarin ja Romanian yhdistynyt pääsarja. Joukkueita kaudella 2019-2020 oli kymmenen, seitsemän Unkarista ja kolme Romaniasta. Ferencvárosi TC:ssa pelasi päättyneellä kaudella Kulmalan lisäksi neljä muuta suomalaista.

Niin kuin muuallakin Euroopassa, myös Erste Ligassa kausi päättyi keskeytykseen, eikä pudotuspelejä ehditty pelata. Pettymystä kauden keskeytymisestä paikkaa se, että Ferencvárosi TC nimitettiin Erste Ligan mestariksi runkosarjan perusteella. Alkuvuodesta joukkue voitti lisäksi Magyar Kupan, tutummin Unkarin cupin, vaikka cupissa oli mukana lähtökohtaisesti parempia unkarilaisia joukkueita, jotka pelaavat kovemmissa sarjoissa, Slovakian Tipsport Ligassa, sekä Itävallan EBEL:issä.

– Kausi oli kyllä onnistunut, voitettiin kolme mestaruutta. Erste Ligan ja Unkarin cupin lisäksi tuli Unkarin mestaruus, josta kilpailee unkarilaiset Erste Ligan joukkueet.

Joukkueen menestyksen lisäksi Kulmala pelasi pisteiden valossa uransa parhaan kauden. 44 ottelun tehot 29+25 oikeutti joukkuen sisäisessä pistepörssissä neljänteen sijaan, koko Erste Ligassa 54 pistettä riitti sijalle 10. Ertse Ligan pistepörssin kärjessä olevilta pelaajilta löytyy lähivuosilta AHL- ja ECHL-taustaa.

– Olihan se hyvä hyvä kausi pisteiden valossa. Enemmänkin pisteitä olisi ollut mahdollista tehdä, varsinkin heikompia joukkueita vastaan. Toki välillä pelien jo ratkettua meillä peluutuskin muuttui siten, että esimerkiksi ylivoimalla kentälle ei laitettu enää parasta viisikkoa.

Vaikka Kulmalan kausi oli kaikilta osin hyvä, toteaa hän edellisen kauden olleen ehkä vielä parempi. Silloin hän edusti toista unkarilaista joukkuetta DTVK Jegesmedvekiä, joka pelasi edellä mainittua Slovakian pääsarjaa. Tuolloin Kulmala summasi 57 peliin tehot 17+25=42.

– Aika tasoissa voidaan kahta edellistä kautta pitää, ehkä kautta Slovakian sarjassa arvostan enemmän. Se sarja on kuitenkin niin paljon kovempi ja tasaisempi, mitä Erste Liga. Sarjassa on isoja ja vahvoja pelaajia eikä sitä voida mitenkään verrata esimerkiksi Suomen Mestikseen. Erste Ligasta voi sanoa sen, että muutamat kärkijoukkueet, Ferencvárosi TC mukaan lukien olisi todella vahvoilla Mestiksessä.

Vallitseva tilanne maailmalla vaikuttaa valitettavasti myös jääkiekkoon. Joukkueet elävät epätietoisuudessa siitä, miten tilanne tulee vaikuttamaan niiden talouteen. Esimerkiksi Suomessa suurin osa liigaseuroista on pulassa, Mestiksestä puhumattakaan. Euroopan isoimmissa sarjoissa osa on ottanut käyttöön ns. siirtokiellon epävakaan taloudellisen tilanteen vuoksi. Varsinkin sopimuksettomille pelaajille tilanne on paha, sillä sopimuksen saaminen saattaa siirtyä pitkälle kesään, jopa syksyyn. Ennakkotiedoista poiketen Kulmalalla ei tätä vaaraa ole.

– Itseasiassa viime viikolla tein vuoden jatkosopimuksen samaan paikkaan. Tilanteeni on hyvä verrattuna siihen, että tiedän pelaajia, jotka saattavat menettää työpaikkansa tämän vuoksi. Meillä pelasi viime kaudella kuusi ulkomaalaista pelaajaa, täksi vuodeksi sallittu määrä nousi seitsemään, mutta todennäköisesti tuleva kausi aloitetaan kolmella. Tilanteen vuoksi pelaajabudjetit pienenee, kun sponsoreista ei voi varmaksi sanoa. Meilläkin suurin osa rahasta joukkueelle tulee juuri sponsoreilta. Suomeen verrattuna esimerkiksi pääsylipuista ei tuottoa tule.

Ferencvárosi TC:n tulosyksikkö rakentuu pitkälti ulkomaalaisista pelaajista. Runko täydentyy hyvillä paikallisilla pelaajilla, alemmat ketjut junioreista. Nyt, kun ulkomaalaisten pelaajien määrä pienenee, kasvaa paikallisten ja junioreiden rooli. Millainen sitten on Unkarin juniorituotanto? Voidaanko sen varaan rakentaa joukkuetta?

– Aika heikolla pohjalla se kyllä on. Unkarista löytyy yksi seura, millä on toimiva junioriakatemia. Sieltä ne hyvät pelaajat pääsääntöisesti tulevat. Olen muutamia harjoituksia käynyt vetämässä meidän seuran junioreille ja silloin kyllä näki, että miten paljon perässä ikäluokkaansa nähden he ovat ihan perusasioissakin. Jos pelaajalta löytyy nuorena lahjakkuutta, niin aika nopeasti he lähtevät muualle, esimerkiksi Ruotsiin.

Miksi sitten Unkari? Edelliskausien näyttöjen ja vanhojen meriittien, mukaan lukien U20 maailmanmestaruuden vuodelta 2014, luulisi aiheuttavan kiinnostusta. Pystyykö Unkari ja Ferencvárosi TC kilpailemaan taloudellisesti muiden Euroopan sarjojen kanssa?

– Olen tykännyt Unkarista. Täältä on saanut paljon kavereita ja asiat on hoidettu aina siten, miten on luvattu. Alkaen palkoista, asunnosta, autosta aina varusteisiin asti. Ja on se aina helpompaa palata samaan paikkaan takaisin, kun ei ole stressiä vastaanotosta tai uusista käytännöistä.

– Sain tarjouksia myös paremmasta sarjasta, mutta kun kausi oli menestyksekäs ja tapa miten hyvin seura minua kohteli, niin halusin olla heille lojaali. Lisäksi palkkataso esimerkiksi Mestikseen nähden on moninkertainen, eikä Liigaan verrattunakaan jäädä paljoa keskipalkasta.

Syksyllä Kulmalalla alkaa neljäs kausi Unkarissa. Unkarin miesten maajoukkue on ollut muutamaan otteeseen A-sarjan MM-kilpailuissa, ja heillä on kova tavoite vakiinnuttaa paikkansa siellä. Vuoden 2016 MM-kisoissa Unkaria edusti kanadalaissyntyinen Frank Banham. Onko tälläisesta ollut kohdallasi keskustelua?

– Sitähän ne yritti jo toisen kauden jälkeen, mutta se kaatui edustettuani Suomea U20 MM-kilpailuissa. Pitäisi pelata Unkarissa neljä kautta, jonka jälkeen passin saaminen olisi mahdollista. Mutta en asiaan ottanut silloin sen enempää kantaa, en sen vuoksi Unkarissa pelaa, että pääsisin heidän maajoukkueeseensa. Työpaikan saamista passi toki helpottaisi, sillä minua ei pidettäisi ulkomaalaisena. Iso kysymys kuitenkin olisi, että sitoutuisinko Unkarin maajoukkueeseen ja olisinko valmis sitä edustamaan arvokisoissa.

Kulmala täyttää kesällä 26 vuotta, eli on astumassa niin sanottuun omaan prime-time-aikaansa. Jääkiekko on muuttunut ja jatkaa muuttumistaan siihen suuntaan, mitä Kulmala pelillisesti edustaa. Tulevaisuudestaan tai tavotteistaan hän ei kuitenkaan osaa sanoa.

– Ei minulla mitään suurempia tavotteita ole, mennään pitkältki fiiliksen mukaan kausi kerrallaan. Olisihan se eri asia pelata Liigassa nyt, kuin mitä silloin viime kerralla. Olen saanut täällä toteuttaa rauhassa hyökkäysorientoitunutta pelityyliäni ja samalla tehdä pisteitä. Koen, että kokonaisvaltaisesti pelaan tällä hetkellä urani parasta jääkiekkoa.

NHL-kirjeenvaihtaja Ville Touru elää unelmaansa – ”Kyllä se aika varmalta nyt näyttää, että sinne taas mennään”

Täksi kaudeksi Ilta-Sanomien NHL-kirjeenvaihtajaksi valittu Ville Touru on elänyt unelmaansa, vaikka NHL-kausi lyötiinkin pakettiin liian aikaisin.

Kun Ilta-Sanomien entinen NHL-kirjeenvaihtaja Sami Hoffren päätti palata takaisin Suomeen neljän vuoden reissun jälkeen, tarjottiin työtä Ville Tourulle. Aina urheilussa mukana elänyt ja viimeiset vuodet Sanoma Medialle töitä tehnyt Touru ei kieltäytynyt haasteesta.

Lempäälästä kotoisin oleva Touru pelasi Lempäälän Kisan juniorijoukkueissa jääkiekkoa 20-vuotiaaksi asti, kunnes huomasi ettei jääkiekosta tulisi pelaajana ammattia.

– Aina on urheilu kiinnostanut ja kun omasta peliurasta ei tullut mitään, niin piti työ urheilun parissa toteuttaa jollakin muulla tavalla.

Lopettuaan jääkiekon peluun Touru aloitti urheilutoimittaja opintonsa Laajasalon opistossa 2015. Koulun ohessa hän työskenteli freelancerina tehden lähes kaikkia media-alan töitä, suurimpana mielenkiinnon kohteenaan videotyö.

– Tykkäsin tehdä urani alkuvaiheilla töitä videoiden parissa. En ollut silloin hyvä kirjoittamaan. Enkä toki ole vieläkään valmis, sillä aina löytyy kehitettävää.

Valmistuttuaan urheilutoimittajaksi Touru päätyi töihin Sanoma Medialle. Työn kuvaan kuului urheilu-uutisten ja artikkeleiden kirjoittamisen lisäksi Ruutu Urheilun sosiaalinen media, sekä kotimaisen Liigan selostus Ruudun ja IS Extran puolella.

Keväällä 2019 Hoffrenin palattua Suomeen oli kirjeenvaihtajan paikka auki. Tourun ei tarvinnut kauaa miettiä päätöstään. Syksyllä uusi kotikaupunki olisi Montreal.

– Itse sain tehdä päätöksen kaupungista. Ennen minua Hoffren oli Torontossa, Hiitelä Vancouverissa. Montrealissa pelaa paljon suomalaisia, joten päätös oli lopulta helppo.

Kirjeenvaihtajan aamut alkavat puheluilla pelaajille, sekä eri medioiden edustajille. Iltaisin katsotaan otteluita ja suomalaisten huippuhetkiä. Pelien jälkeen kootaan jutut Ilta-Sanomien urheiluosioon, sekä Urheilulehteen.

– Kaikki Montrealin pelit tulee katsottua paikan päällä. Mukaan vielä reissuja ympäri Pohjois-Amerikkaa. Tuli reissattua muun muassa Denverissä, Raleighissa ja New Yorkissa.

Ensimmäisen vuoden huippuhetkiä Touru joutuu pohtimaan hetken, mutta mieleen muistuu ainakin ulkoilmaottelu Colorado Avalanchen ja Los Angeles Kingsin välillä ja Montrealissa pelattu ottelu, johon oli kutsuttuna paikalle kaikki entiset kapteenit, Saku Koivu mukaan lukien.

– Siellä ollaan niin isänmaallisia, joten oli hieno seurata ulkoilmaottelua paikan päältä, kun hornetit lensivät stadion yllä ja kansallislaulu soi.

NHL-kirjeenvaihtajana jääkiekon synnyinkaupungissa, työnantajan kustantamat matkat ja unohtumattomat ottelut saattaa kuullostaa helpolta, kuin jatkuvalta lomamatkalta. Totuus on kuitenkin toinen. Yksinäisyys ja yksin oleminen vieraassa maassa ja kaupungissa ei sovi kaikille. Varsinkaan, kun valtaosa väestöstä puhuu ranskaa.

– Kyllä se yksinäisyys on työn ainoa negatiivinen puoli. Hyvä, kun siellä puhutaan ranskaa enemmän kuin englantia. Itselläni on tämä rallienglanti, niin ehkä on vähän helpompi ymmärtää kanadalaisia, joilla on vähän sama asia, Touru naurahtaa.

NHL:n kausi 2019-20 on tällä hetkellä keskeytetty koronapandemian takia. Eri asiantuntijat uskovat, että kausi voitaisiin pelata vielä loppuun, jolloin kausi tulisi kestämään kesään, jopa syksyyn asti. Touru ei kuitenkaan usko, että tälle kaudelle saadaan Stanley Cup -mestaria.

– En usko, että kautta tullaan pelaamaan loppuun, siltä se vain näyttää. Hyvä, jos ensi kausikaan alkaa ajoissa. En tietysti mikään koronavirusasiantuntija ole, mutta pahalta näyttää.

Kysyttäessä tulevaisuudesta on Touru mietteliäs. Puheen kääntyessä ensikauteen tekee hän mielenkiintoisen paljastuksen.

– Selostamisesta haaveilin pitkään, kiinnostusta on, mutta se ei ole nyt ajankohtaista, ehkä joskus myöhemmin. Ensi kautta kirjeenvaihtajana ei ehkä ole kirkossa vielä kuulutettu, mutta kyllä se aika varmalta nyt näyttää, että sinne taas mennään.

Erilaisen pelaajapolun kautta huipulle noussut Niko Peltola – ”Se oli se iso asia mun uralle”

Helmikuussa kahden vuoden jatkosopimuksen Tampereen Ilveksen kanssa tehnyt puolustaja Niko Peltola on valmis tuleviin haasteisiin ja pystyy ajattelemaan jo tulevaisuuttaan.

Vaikka koronapandemia pilasi koko Liiga kauden ei Niko Peltola anna sen vaikuttaa ensi syksyllä alkavaan kauteen.

– Omaan kesäharjoitteluun tämä ei vaikuta millään tavalla. Omatoimisesti tässä on kuitenkin menty jo muutama kesä, Peltola kertoo.

Pelaajilla on vielä vuosiloma käynnissä tämän viikon ajan ja senkin jälkeen koronarajoitukset estävät joukkueita harjoittelemasta yhdessä koko joukkueena. Peltolan mukaan lakia on turha rikkoa tämän kanssa, sillä joukkueessa osataan ajatella fiksusti.

– Ei valmentajat halua tehdä mitään hölmöyksiä, että alettaisiin jääkiekon takia pitämään jotain kokouksia tai harjoituksia. Ei vielä ennen kesää koko jengin kanssa tarvitse välttämättä treenata.

Alkukeväästä tehty kahden vuoden jatkosopimus oli Peltolalle helppo päätös. Tekemisen meininki ja ilmapiiri ovat olleet koko Ilveksen organisaatiossa oikealla tasolla. Kaikki pyrkivät yhteisen hyvän eteen, eivätkä ajattele vain omaa parastaan. Kaikki ovat samassa veneessä, eikä vastakkainasetteluja pelaajien ja valmentajien välillä tule.

– Täällä kuitenkin tämä tekeminen on menossa siihen suuntaan, että pyritään mestaruutta tavoittelemaan ja se on itsellekkin se isoin tavoite, että pääsee Kanada-maljaa nostamaan. Se voi täällä olla jossain vaiheessa mahdollista.

Kausi oli Peltolalle siten erinomainen, sillä pelaaja rikkoi kauden päätteeksi oman piste-ennätyksensä 30 pisteellä. Kehitettävää silti jäi. Heikkouksia ja vahvuuksia etsittäessä Peltolalla ei ole selvää linjaa. Pohja pitää olla kunnossa, mutta suuria vahvuuksia ei ole, toisaalta ei heikkouksiakaan.

– Puolustuspeli on kuitenkin oma vahvuuteni, vaikka nyt sattuikin yksi kausi, että tuli vähän enemmän pinnoja, kyllä itse näen silti, että yleispuolustaminen on oma vahvuuteni.

Erilainen polku kuin muilla

Peltolan polku Liigaan ei ole se tavanomaisin. Porin Ässien B-junioreista siirtyminen Suomisarjassa pelaavan Lauttakylän Lujan riveihin oli Peltolan uralla kuitenkin suurin ja tärkein hetki. Silloin 17-vuotias puolustaja sai vastuuta lähes 30 minuuttia ottelua kohden ja peli alkoi sujumaan.

– Lujassa muuttui se suhtautuminen jääkiekkoon rennommaksi, iloisemmaksi ja nautinnollisemmaksi. Se oli se iso asia mun uralle. Silloin jääkiekko oli hauskaa.

Ennen Lujaa Ässien C- ja B-junioreissa pelannut Peltola kertoo, miten jääkiekko alkoi tuntua hieman pakkopullalta. Koulun jälkeen ajo Huittisista Poriin alkoi turhauttamaan, eikä peliaikaakaan tullut enää loppukaudesta. Lujassa löytyi jälleen se pelaamisen ilo. Nyt viimeisen 2-3 vuoden aikana Peltola on ymmärtänyt, mitä vaatii olla jääkiekkoilija tällä tasolla. Peltolan näkee uransa varrelta juuri Luja ajan ja nyt opitun harjoittelemisen ja urheilijana olemisen tärkeyden kahtena suurimpana virstanpylväänä uralleen.

Lujasta löytynyt pelaamisen ilo johdatti Peltolan seuraavaksi kaudeksi Vaasan Sportin A-junioreihin. Vastuu kasvoi ja pelaaminen alkoi maistumaan. Toisella A-kaudellaan Peltola pääsi pelaamaan Sportin Mestis joukkueen kanssa. Vietettyään kaksi kautta Vaasassa Peltola siirtyi Ilvekseen, jossa teki Liiga-debyyttinsä 20-vuotiaana.

Tulevaisuudessa on toivoa ja mahdollisuuksia

Kuva: Aarno Vuorinen

Kautta 2014-15 Peltola muistelee lämmöllä siitä, miten hän pääsi pelaamaan Jokereiden kanssa 14 ottelua KHL:ssa. Vaikka pelit sujuivat hyvin, jäi vastuu runkopelaajien palattua takaisin kokoonpanoon pieneksi.

– Pelit mitä pääsi pelaamaan oli mielettömiä. SKA:ta vastaan Helsingissä ja TsSKA:ta vastaan Moskovassa, niin oli sellaisia pelejä, ettei tule varmaan enää koskaan pelattua.

29-vuotiaan ura on jo tässä kohtaa hieno. Liiga pelejä on kertynyt yli 500 Ilveksen, Jokerien, Sportin, sekä Ässien riveissä. Vielä on kuitenkin tavoiteltavaa ja voitettavaa. Kun nykyinen sopimus Ilveksen kanssa loppuu, on Peltola 32-vuotias. Tämän jälkeen Peltolalla on avoimet ovet, kiinnostusta ainakin Saksan DEL-liigaan ja Ruotsin SHL:ään mieheltä löytyy.

– DEL-liigaan tai Ruotsiin olisi mahtava päästä, mutta DEL kiehtoo itseäni enemmän. Päästä kokemaan se keskieurooppalainen kannattajakulttuuri, missä 16 000 katsojaa laulaa seisaaltaan.

Peltola pääsi myös kaudella 2016-17 pukemaan Leijona paidan ylleen, kun hänet kutsuttiin Venäjän EHT-turnaukseen Valtteri Kemiläisen tilalle. Tuolloin urakka kesti kaksi peliä. Peltola muistelee A-maajoukkue aikoja lämmöllä ja toivoo vielä saavansa kutsun, ellei aika ole jo mennyt.

– Aika näyttää miten menee ja mitä elämä tuo tullessaan, Peltola kommentoi tulevaisuuttaan.

Pelaajauran jälkeen Peltola haluaa jatkaa jääkiekon parissa ja toivottavasti valmentajatehtävissä. Iän myötä peliin on tullut se ajatus, että ei ajattele vain omaa napaansa, vaan miettii peliä myös valmentajan kannalta ja miten asioita voisi tehdä pelillisesti paremmin. Palaamista kasvattiseura Lujaan Peltola ei myöskään sulje pois.

– En sulje paluuta Lujaan pois missään nimessä. Kun valmentajahommat tulevat ajankohtaiseksi, niin pitää se jostain aloittaa, siellä voisi olla paikka lähteä liikkeelle.

Kolumni: Missä menee Liiga-joukkueiden taloudellinen tilanne?

Nyt jo seitsemän eri Liiga-joukkuetta on ilmoittanut yt-neuvotteluista. On erittäin mielenkiintoista nähdä, miten tämä vaikuttaa Liigan tilanteenseen.

Ennen tätä päivää Pelicans, Lukko, JYP, Saipa ja TPS olivat ilmoittaneet aloittavansa yt-neuvottelut tämän kauden vuoksi. Tänään asiasta ilmoittivat Sport ja Jukurit. Nyt on erittäin mielenkiintoista nähdä, miten näiden ilmoitusten kanssa toimitaan. Auttaako SM-Liiga Oy osaakkeenomistajiaan vai jätetäänkö organisaatiot oman onnensa varaan?

Samaan aikaan, kun edellämainitut joukkueet ilmoittavat yt-neuvotteluista, osa joukkueista tekee hankintoja ja jatkosopimuksia, kuten Kärpät, HIFK ja Tappara. Mitä tämä sitten tarkoittaa ensi kautta ajatellen? Kertooko tämä ensi kauden lähtökohdista? Kahdeksan kilpailullista- ja seitsemän taloudellisesti vaikeuksissa olevaa joukkuetta, jotka taistelevat pysyäkseen hengissä.

Budjetti on näytellyt jo valmiiksi isoa roolia Liigassa, kun isot seurat pystyvät dominoimaan pelaajamarkkinoita. Niin sanotut Mestis-joukkueet Sport, Jukurit ja KooKoo eivät pysty tässä isoja seuroja haastamaan. Tämä on iso kolaus koko Liigalle. Tasoerot tulevat kasvamaan entisestään, jos joukkueet eivät saa rahallisia apuja.

Tällä viikolla julkaisimme Liigan hallituksen puheenjohtaja Heikki Hiltusen haastattelun, jossa hän totesi Liigan pitäytyvän tässä joukkuemäärässä. Uskon, että tämä tulee lisäämään keskusteluja Liigan avaamisesta ja joukkuemäärää tiputtamisesta. Olisiko tässä vihdoin se herätys. Suurin osa pelaajasopimuksista tehdään näihin aikoihin. Pienemmän budjetin joukkueilla ei ole valmiiksi varaa maksaa huipputason pelaajille, nyt varallisuus on entistä heikommassa tilassa.

Selvä linjaus tässä kuitenkin on. Menestysköyhät joukkueet rämpivät ja menestyksekkäät joukkueet kukoistavat. Jo pitkään sarjan häntäpäässä majailevilla joukkueilla on ollut ongelmia yleisökadon kanssa, eikä pudotuspelitavoitteisiin ole päästy. Jokavuotiset tappiot seuraavat perässä. Nyt testataan näitä organisaatioita, SM-Liiga Oy:ta ja Liigan hallitusta.

Liiga valmis muutoksiin – ”Peli kehittyy koko ajan ja meidän pitää pystyä olemaan ajan hermoilla”

Liigan kausi 2019-20 loppui ennen aikojaan koronaviruspandemian takia. Liigan puheenjohtaja Heikki Hiltusen mukaan jääkiekko muuttuu ja Liigan pitää reagoida näihin muutoksiin.

Tällä kaudella Suomen jääkiekkosarjoja ei saatu päätökseen koronaviruksen takia. Liigan puheenjohtaja Heikki Hiltusen mukaan päätös oli yksimielinen ja oikea.

– Yleinen pandemia- ja epidemiatilanne tuli päälle kuin lumivyöry. Pelaajat, valmentajat, seurojen toimitusjohtajat sekä sidosryhmät olivat sitä mieltä, ettei kannata pelata. Siinä yhteydessä todettiin, ettei ollut näkyvissä mitään sellaista, että tilanne muuttuisi paremmaksi, Hiltunen sanoo haastattelussa. 

Samaan aikaan pelaajien sopimukset päättyvät normaalisti huhtikuussa. Lisäksi hallitus asetti voimaan harjoittelukiellon sekä ryhmien kokoontumiskiellon. Pitkä tauko peleistä aiheuttaisi samalla momentumin häviämisen pudotuspeleissä. Siinä kohtaa kauden jatkaminen tuntui mahdottomalta. Hiltunen linjasi kuitenkin isoimman asian kauden päätökseen.

– Iso asia on vastuullisuus. Toimitaan suunnannäyttäjänä. Tiedetään, että ollaan yhteiskunnallisesti seurattu sarja. Maan hallitus ja yleinen mielipide myös tuki tätä.

Ensin ilmoitettiin, että pudotuspelit viivästyvät vähintään viikolla. Seuraavana päivänä Liigan hallitus kuitenkin päätti, ettei kautta ole järkeä pelata loppuun. Tämä tiesi isoja taloudellisia tappioita – noin 10 miljoonaa euroa. Liiga-yhteisön liikevaihto on 120 miljoonan euron luokkaa, joten kauden äkillisen päätöksen takia kärsittiin noin 10 % tappiot. Samalla jäivät jakamatta menestysbonukset sekä oheismyyntitulot.

Kyseenalaiset taklaukset median syynissä

Viime vuosina Liigan suurin puheenaihe on kaikista muutoksista huolimatta ollut kyseenalaiset taklaukset ja varsinkin pään seudulle suuntautuneet osumat. Kehitystä pyritään tekemään ja rangaistuksia koventamaan. Hiltunen huomauttaa, että kaikki lähtee kasvatusputkesta.

– Paljon asioita ollaan tehty. Nuoresta pelaajasta lähtien pyritään opettamaan ja kouluttamaan miten taklataan, miten otetaan vastaan ja mitkä ovat pelin säännöt. Tässä on tehty hyvää työtä Suomen jääkiekkoliiton ja juniorivalmennuksen kanssa kauan aikaa, vaikka se keskusteluissa usein on unohdettu. 

Tietysti valmennuksella on myös iso vastuu, mutta pelaajien pitää ymmärtää mikä on sallittua ja mikä ei. Tällä kaudella näihin taklauksiin  kuitenkin jouduttiin puuttumaan kovalla kädellä. Rangaistuksia kovennettiin ja pelikieltojen johdosta pelaajien palkka samalla pienenee. Kun Liigan hallitus päätti koventaa rangaistuksia kesken kauden, saatiin tilannetta seurattua tapaturmarekisteristä, jolloin hallitus huomasi ettei riittävää muutosta ollut tapahtunut.

– On nähty että vaikka on kovennettu rangaistuksia, niin tulos ei ole ollut odotetunlainen.

Kesken kauden puheenaiheeksi nousi myös osakeyhtiön hallituksen vastuu isossa kuvassa. SM-liiga Oy on seurojen omistama järjestö, joten mikä vastuu heillä on liigana? Pyrkimys oli selvä; että laji olisi turvallinen ja sen pariin saataisiin lapsia myös jatkossa. Vastuullisuus koettiin tärkeänä asiana, syntyi päätöksistä kritiikkiä tai ei.

Kausi on ohi ja nyt tarkastellaan tilannetta uudestaan. Hiltunen kertoo, että Liiga on perustanut uuden työryhmän, joka miettii muutoksia sääntöihin.

– Perustettiin työryhmä, joka koostuu pelaajista, pelaajayhdistyksen edustajista, tuomaristosta ja valmentajista. Tämä on siis asiantuntijatyöryhmä, joka nyt miettii millä tavalla voidaan muuttaa sääntöjä. Sieltä ollaan myös yhteydessä IIHF:ään, josta voidaan pyrkiä vaikuttamaan heihin. Iso puoli on turvallisuus.

(TPS:n kultakypärä Lauri Pajuniemi, Kuva: Aarno Vuorinen)
 (TPS:n kultakypärä Lauri Pajuniemi, Kuva: Aarno Vuorinen)

Kurinpidon asioihin Liiga ei kuitenkaan tule juuri puuttumaan. Kurinpito on riippumaton toimielin. Liigalla on veto-oikeus, jos Liigan hallitus kokee sen tarpeellisena, mutta lähtökohtana kurinpito pidetään täysin riippumattomana Liigan johdosta ja hallinnosta.

Viimeisen kahden vuoden aikana Liiga on panostanut voimakkaasti digitalisaatioon. On lisätty kameroiden määrää sekä rakennettu tilannehuone, josta pystytään katsomaan tilanteita monesta eri kuvakulmasta. Ainoa asia, mitä näillä uudistuksilla ei nähdä, on mitä pelaajan pään sisällä tapahtuu ja milloin tunnekontrolli pettää.

– Kyllä menetelmät ja keinot parantuvat, kun vauhti on lisääntynyt, mutta eivät ne ole koskaan riittävän hyviä. Lähtökohta on kuitenkin se, että halutaan että pelin perusidea säilyy. Jääkiekko on fyysinen peli, Hiltunen muistuttaa.

Isojen kaukaloiden laita

Alkukaudesta Liigassa pelaavan Turun Palloseuran kapteeni Lauri Korpikoski otti kantaa kaukaloiden kokoon ja olisi valmis tekemään muutoksia niihin. Liigassa pelataan tutulla isolla kaukalolla, toisin kuin Pohjois-Amerikan puolella. Liigassakin keskusteluja kaukaloiden pienentämisestä ollaan käyty, mutta lähivuosina tämä ei tule onnistumaan.

– Ollaan käyty liigan sisällä sitä keskustelua. Meillä on Suomessa se haaste, että kaukalon kokoa kun lähdetään muuttamaan, vaatii se isoja muutoksia kaukalon perustaan, joko kylmälaattaan tai katsomorakenteisiin. Ne on niin isoja muutoksia, että niitä ei olemassa olevissa halleissa pysty helposti toteuttamaan.

Matka on siis vielä pitkä. Uusia areenoita ollaan kuitenkin rakentamassa Tampereelle, Helsinkiin ja kenties Turkuun. Näillä paikkakunnilla varmasti varaudutaan siihen, että kaukalon kokoa voidaan muuttaa dynaamisesti.

– Peli kehittyy koko ajan ja meidän pitää pystyä olemaan ajan hermoilla. Tulee kuitenkin käytännön esteitä, että jos hallin omistaa joko kaupunki tai kunta, mikä on Suomessa suurin osa, silloin ei muutokset ole niin helppoja. Ne on aika isoja asioita rahallisesti ja maksaja olisi veropussista kansalainen, niin näiden toteuttaminen on aika vaikeaa.

Muutoksia halleihin on kuitenkin tapahtunut, kun kaudelle 2014-15 Liiga teki päätöksen, että jokaisessa hallissa on oltava joustokaukalo. Suurimman osan kuntien hallimuutoksista maksoi kunta itse.

– On hienoa, että ollaan saatu nämä joustolaitakaukalot käyttöön. Materiaalikehitystä tapahtuu myös varusteissa sekä kaukalon laidoissa, mikä auttaa suojaamaan pelaajia paremmin, Hiltunen kertoo.

Älykiekko esimerkin näyttäjänä

Täksi kaudeksi jokaiseen Liiga-otteluun tuli käyttöön älykiekko – ainoana koko maailmassa. Liiga näyttää näin muille olevansa edelläkävijä. Älykiekko on tuonut paljon mahdollisuuksia etenkin valmennukselle.

– Se on myös tuonut eri kaupallistamiskeinoja, kun pystytään myymään tuotteena nopein laukaus tai nopein luistelija. Se mahdollistaa jatkossa myös veikkaukseen uusia asioita, Hiltunen sanoo.

Älykiekon datankäyttö on kuitenkin vielä aika alkutekijöissä. Analysointia on mahdollista parantaa huomattavasti esimerkiksi pelistrategioissa. Hiltunen on kuitenkin erittäin tyytyväinen Liigan näyttämään esimerkkiin.

– Ollaan maailmassa ihan edelläkävijöitä, kun missään muussa sarjassa se ei ole vielä älykiekko kokonaan käytössä. Meidän järjestelmä on ollut hyvin luotettava. Itse toivoisin, että löytyisi joitain nuoria alan harrastajia, jotka lähtisivät mukaan ideoimaan, että millä tavalla älykiekkodataa voisi hyödyntää.

 (Kuva: Aarno Vuorinen)

Keskusteluja ollaan käyty muiden sarjojen kanssa. Pohjois-Amerikka, Venäjä, Saksa ja Sveitsi ovat osoittaneet mielenkiintonsa älykiekkoa kohtaan. Älykiekon evoluutio on vasta alussa. Monet pääsarjat ja huippu-urheilijat ovat alkaneet käyttämään enemmän dataa ja älykiekko on sitä kautta luonteva lisä lajiin. Hiltunen kävi itse keväällä Pohjois-Amerikassa eri seurojen luona. Vaikka mielenkiintoa oli, osassa seuroissa kuitenkin pidettiin älykiekkoa ja sen dataa täysin turhana.

– Siellä ei välttämättä osata vielä ajatella tätä – he ovat vähän niin kuin menneisyyden vankeja. Uskon että Suomessa on vahva mobiilikulttuuri ja tietotekninen osaaminen. Suomi on ehkä sellainen maa, jossa voidaan innovoida ja voidaan ottaa aika nopeasti käyttöön tällaisia ratkaisuja ja totutaan niihin. 

Tamperelaisen Bitwise Oy:n kehittämä Wisehockey-älykiekko on
loistava vientituote Suomelle ja urheilumarkkinoille. Se tuo myös lisäarvoa myös niille, jotka eivät pääse hallille paikan päälle.

Karsinnat Liigaan

Suomen korkeimman sarjan Liigan ja toiseksi korkeimman sarjan Mestiksen välillä joukkuemuutoksia ei tällä hetkellä tapahdu. Liiga on suljettu. Runkosarjan lopussa Vaasan Sportin kannattajat osoittivat mieltään tifolla, jossa luki ”Mieluummin ahdistava karsinta, kuin suljetun Liigan apatia. Karsinnat takaisin.” Sport sijoittui runkosarjan viimeiseksi. Myös Vaasan Sportin hallituksen puheenjohtajan roolissa toimiva Heikki Hiltunen otti kantaa suljettuun Liigaan.

– Aina kannattajia kuunnellaan, ehkä se on sellainen turhautumisen purkaus. Mestiksessä oltiin totuttu, että Sport menestyy aina pudotuspeleissä ja nyt kun noustiin Liigaan, on vain kerran pelattu pudotuspeleissä. Kun ei ole pystytty menestystä tuomaan, niin se saa kannattajatkin turhautumaan, koska haluttaisiin nähdä voittoja. Urheilua seurataan sen takia, että saadaan menestystä ja voittoja. Siinä alkaa kärsivällisyys pettämään. Alkaa tulla turhautumista. Hyvin ymmärrettävää, mutta voisin väittää että aidosti he eivät sitä mieltä ole.

Mediassa voidaan kyseenalaistaa Hiltusen roolia toimia Sportin ja Liigan puheenjohtajana, mutta heillä on selvät sävelet siitä, miten asioissa edetään ettei ristiriitaa synny.

– Me ollaan sovittu hyvin selkeä malli siihen, kun keskustellaan Vaasan Sportiin liittyvistä asioista vaikka Liigan hallituksessa. Olen aina jäävännyt tai ulkoistanut itseni kokouksista ja silloin varapuheenjohtaja pyörittää päätöksentekoa. Ellei hallitus sitten koe, että voin osallistua päätöksentekoon.

Hiltunen myöntää, että hallituksessa on mietitty, miten Liigassa voitaisiin säilyttää jännitys koko kauden ajan niin, että seurojen kannattajat ja yhteistyökumppanit saisivat mahdollisimman hyvän vastineen tältäkin osin.

– Jos meillä olisi pienempi liiga, niin uskaltaisin väittää, ettei Mestiksen tasolla kukaan pystyisi pyörittämään ammattilaissarjaa. Jos olisi kolme seuraa vähemmän, meiltä häviäisi noin sata ammattilaistyöpaikkaa alta pois. Olisiko se suomalaisen huippukiekkopolun etu isossa kuvassa vai ei? Itse ainakin kuvittelen, että sata ammattilaistyöpaikkaa tarkoittaa useita miljoonia vähemmän pelaajapalkkioissa, mikä taas kaventaa pelaajapolkumahdollisuuksia, eikä nosta Mestiksen tasoa. Siellä tulot putoavat samassa suhteessa. 

Ruotsissa karsintamenetelmä toimii moitteettomasti. Siellä markkina-alue on vähintään kaksi kertaa isompi. Myös alemman tason eli Allsvenskanin joukkueiden olosuhteet ovat lähtökohtaisesti sillä tasolla, että he pystyisivät pelaamaan myös SHL:ssä. Ruotsissa pystytään tekemään ansaintalogiikka, sillä hallit ovat sillä tasolla.

– Jos ajatellaan Vaasan Sportia, KooKoota tai Jukureita, kaikki ovat tehneet aika pitkälle omalla kustannuksella isot investoinnit noustuaan Liigan, että pystyvät hankkimaan lisää ottelu- ja oheismyynnistä. Nämä investoinnit, mitä liiga vaatii nyky Mestis-halleilta eivät pysty toimimaan Liigassa, eivätkä pysty rakentamaan liiketoimintamallia, jolla pystyisi tuottamaan positiivisen kassavirran kauden aikana.

Taloudellisia hyötyjä toki Mestis-joukkueille tulisi, jos ne pystyisivät nousemaan Liigaan, mutta resurssit eivät kuitenkaan tulisi tähän riittämään. Mestis-joukkueilla tulisi olla se kyky, kun organisaatiosta tulee arvokkaampi, niin myös kiinteät kulut nousevat hankintojen myötä. Kun hallissa ei pysty tuottamaan liikevaihtoa, minkä se edellyttää, ei näitä kuluja myöskään pysty kattamaan. Karsintojen takaisin tuominen vaatisi siis isoja sijoituksia.

Jussi Saha